Etelä-Afrikan apartheidin perintöä

Kepan uutisissa tänään viitataan naisten aseman ongelmiin Etelä-Afrikassa sivulla http://www.kepa.fi/uutiset/5755

"Joyce Tiva parantaa eteläafrikkalaisten naisten asemaa ruohonjuuritasolla. Hän toivoo, että hallitus kuulisi kansalaisjärjestöjen näkemyksiä siitä, mitä olisi tehtävä maan synkän väkivalta- ja hiv/aids-tilanteen kohentamiseksi."

Valtion olisi reilua kuunnella kansalaisjärjestöjen näkemyksiä tilanteen parantamiseksi. Etelä-Afrikalla ei historiastaan johtuen ole ollut tuollaista kuuntelemiskulttuuria. Että syynä on tietysti vielä se perintö valkoisten vallan ajalta. Mustathan ovat aina kokoontuneet puun alle yhdessä ratkomaan pulmatilanteita. Yhteisöllisyys on mustilla niin vahvaa, että sikälikin tulisi kuunnella kansalaisjärjestöjä.

"Etelä-Afrikka on tukala paikka naisille: 40-miljoonaisessa maassa arvioidaan joka vuosi ainakin miljoonan naisen joutuvan raiskatuksi. Raiskaukset ovat yksi syy myös maan synkkiin hiv/aids-tilastoihin. Tartuntaluvut ovat maailman korkeimmat: hi-virus leviää 1 700 tartunnan päivävauhdilla.
Tylyintä kuultavaa on se, että raiskauksiin syyllistyvät hälyttävän usein perheenjäsenet: isät, veljet ja sedät."

Tuo on surullista kuultavaa maasta, jossa on paljon timantteja ja malmivaroja. Rikkaudet eivät vain jakaudu tasan. Apardheidin synkkä perintö on niin syvästi juurtunut siihen kansaan, että sen poistaminen vie aikansa. Suomi ja muut länsimaat ovat syyllisiä, sillä kehitysapurahat on väärin kohdennettu tukemaan vanhaa valkoista apartheidkulttuuria.

Kehitysapuvarat pitäisikin nostaa moninkertaisiksi. Suomella on kyllä varaa. Nostetaan vaikka rikkaiden veroprosenttia vähän. Meidän velvollisuus on auttaa, sillä meitänkin on autettu pula-aikoina. 1990-luvulla EU:kin antoi leipäapua vähävaraisille.

Nostaisin tässä kyllä suurimmaksi syylliseksi Vihreän liiton, joka puhuu kehitysavun nostamisesta, mutta ne on pelkkiä puheita ilman mitään varsinaisia tekoja Afrikan hädänalaisten auttamiseksi. Olisi reilua myöntää, että me Reilussa kaupassa ja Rasmus-verkostossa emme ole saaneet aikaan juuri mitään. Tuo on juuri yksi syy tähän blokiini; kiinnitetään huomiota näihin epäkohtiin, jotta saataisiin parannusta asioihin.

"Hiljaisuuden muurin murtaminen ja miesten aseman kyseenalaistaminen vahvasti patriarkaalisessa kulttuurissa ei ole ollut helppoa. "Mutta ihmisen on taisteltava sen puolesta, minkä tuntee oikeaksi. Minun omanarvontuntoni on korkealla", Joyce Tiva sanoo.
Perheeltään Tiva on saanut täyden tuen työlleen - paitsi aviomieheltä. "Hän on afrikkalainen mies", Tiva huokaa. "Vaikka hän ymmärtää työni tärkeyden, joudun usein tappelemaan hänen kanssaan. Hän on mustasukkainen menemisistäni ja joskus väkivaltainenkin."

Tuo on niin tuttua täältä Suomestakin. Patriarkaalisessa kulttuurissa joutuvat suomalaisetkin naiset ihan samanlaista, ja pahempaakin, kohtelua kokemaan. Toivottavasti Suomen uusi naisvaltainen hallitus puuttuu vakavalla kädellä näihin epäkohtiin ja antaa lisää rahaa suomalaisen miehen opastamiseksi feministiksi. Ja kehitysapuvaroja tulisi kohdistaa oikein. Suomi voisi myös ottaa vuosittain tietyn kiintiömäärän, vaikka 1000, eteläafrikkalaista aidsia sairastavaa saamaan hoitoa suomalalaisissa sairaaloissa. Meillä on hyvä sairaanhoito ja olisi reilua sekä oikeudenmukaista antaa siitä myös avuntarvitsijoille. Mehän olemme selkeästi osasyyllisiä tuohon tilanteeseen, kun olemme ohjanneet kehitysapurahoja vääriin kohteisiin.

"Risto Isomäki Tivan Suomeen kutsuneesta Ympäristö ja kehitys -järjestöstä muistuttaa, että yhteiskunnallisten ongelmien taustalla vaikuttaa vahvasti apartheid-politiikan perintö: suuri eriarvoisuus ja jatkuva vallankäyttö ovat osa eteläafrikkalaista yhteiskuntaa, ja esimerkiksi hiv/aidsin leviäminen on kytköksissä monenlaiseen hyväksikäyttöön.
"Ihmisillä on ollut apartheid-hallinnon kaatumisen jälkeen suuria odotuksia muutoksia, joita ei sitten olekaan tullut, ja turhaumat ovat valtavia", Isomäki sanoo.
Joyce Tiva toteaa, että esimerkiksi työttömyys heijastuu selvästi perheväkivaltana, ja raju ryyppääminen kärjistää tilanteita."

Ongelmien tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa. Toinen on että syylliset muuttavat tapansa. Länsimaiden ja Suomen tulee ymmärtää syyllisyytensä kun annoimme Etelä-Afrikan vajota noin syvälle. Tuo mustien miesten ryyppääminen ja perheväkivalta on myös erittäin vakava asia. Suomi voisikin ottaa tietyn kiintiömäärän alkoholisoituneita mustia Suomeen hoitoon, että he pääsisivät alkoholista ja perheväkivallasta eroon. Feminismin kova ydin on Suomessa sikakova, joten täällä on todennäköisesti Ruotsin jälkeen maailman paras feministipohjainen tasa-arvo-opastus miehille. Sen koulun käyneet eivät enää kannata patriarkaalista toimintatapaa vaan ovat lauhkeita tasa-arvon kannattajia. Mikä tietysti onkin oikein ja reilua, kun naiset ovat vuosituhansia saaneet kärsiä miesten alistamisesta ja väärinkäytöstä.

"Tukea kaivataan myös maan rajojen ulkopuolelta, ja Tivan Suomen-vierailun tavoitteena onkin löytää yhteistyökumppaneita suomalaisjärjestöjen joukosta."

Toivottavasti saavat täältä tukea. Itse tietysti teen kaikkeni, että me Reilussa kaupassa ja Rasmus-verkostossa alkaisimme avustamaan heitä.